Rangaistavuuden edellytykset avunannon alarajalla

Abstract

Tutkielma käsittelee avunannon rangaistusvastuun edellytyksiä ja niitä rajanvetokriteereitä, joilla avunanto erotetaan kokonaan osallisuusvastuun ulkopuolelle jäävästä menettelystä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä ongelmakohtia nykyisiin avunannon rangaistusvastuun edellytyksiin liittyy ja miten näitä ongelmakohtia voitaisiin korjata ja täydentää. Tutkimuksessa huomio keskittyy siihen, ettei avunantoa koskeva kausaalisuusvaatimus kykene rajaamaan rangaistusvastuun alaa riittävästi tunnusmerkistön objektiivisella puolella. Koska kausaalisuusvaatimus on liian heikko avunantoa objektiivisessa suhteessa rajaava tunnusmerkistötekijä, oikeuskirjallisuudessa on ehdotettu avunannon objektiiviseksi lisäedellytykseksi kiellettyä riskinottoa. Tutkimuksen keskeisenä kohteena onkin avunannon yleisten edellytysten lisäksi se, voidaanko kielletyn riskinoton vaatimusta soveltaa avunannon tunnusmerkistössä. Tutkimuksessa on pidetty tärkeänä sitä, että rangaistusvastuu voitaisiin tosiasiassa sulkea pois jo tunnusmerkistön objektiivisen puolen arvioinnissa etenkin silloin, kun menettely on sinänsä edistänyt rikoksen mahdollisuutta, mutta on selvää, ettei kyse ole rangaistavasta avunannosta. Koko tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, ettei avunanto tule rangaistavaksi pelkästään sillä perusteella, että henkilö on menettelyllään myötävaikuttanut päärikokseen. Sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on nimittäin yhdenmukaisesti katsottu, ettei vähäisestä rikoksen edistämisestä tule rangaista. Rikoslain esitöissä (HE 44/2002 vp) on kuitenkin todettu, ettei yleispätevää mittapuuta ole mahdollista asettaa määrittämään sitä, kuinka paljon rikosta tulisi edistää, jotta kyse olisi rangaistavasta avunannosta. Selvää kuitenkin on, että avunantajan myötävaikutuksen tulee olla rikosoikeudellisesti merkittävää. Tutkielmassa tarkastellaan kielletyn riskinoton teoriaa ja sen saamaa sisältöä avunantodoktriinissa käyttäen lähteenä erityisesti Lauri Luodon tuoretta väitöskirjaa aiheesta Avunannon rangaistavuuden edellytykset. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, voidaanko kiellettyä riskinottoa soveltaa avunannon tunnusmerkistössä ylipäätään. Tutkimuksen perusteella päädytään siihen, että kielletyn riskinoton vaatimuksella avunannon tunnusmerkistössä voisi olla hyödyllisiä, nykyisiä kausaalisuusvaatimuksen ongelmakohtia korjaavia vaikutuksia. Kielletyn riskinoton soveltaminen ei kuitenkaan tutkimuksen valossa vaikuta tarkoituksenmukaiselta kaikissa avunantotilanteissa. Lisäksi tutkielmasta käy ilmi muitakin kielletyn riskinoton teoriaan liittyviä ongelmakohta, jotka tekevät teorian soveltamisesta avunantodoktriinissa käytännössä hankalaa. Tutkimuksessa kuitenkin päädytään siihen, että kielletyn riskinoton teorian piirissä kehiteltyjä rajanvetokriteereitä voitaisiin hyödyntää sellaisenaan avunannon kausaalisuusvaatimusta täydentävinä kriteereinä. Niiden perusteella voitaisiin paremmin arvioida ja perustella sitä, miksi avunantomenettely on tapauskohtaisten olosuhteiden valossa ollut rangaistusvastuun kannalta riittävää